keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Screen actors guild awards 2014

SAG gaala järjestettiin tänä vuonna 20nnen kerran. Juhlavuosi olisi voinut mielestäni näkyä paremmin myös punaisella matolla, mutta sen sijaan tuntui, että suuri osa ähdistä veti jotenkin alta riman. Ihan kuin  gaalalla ei olisi mitään merkitystä, ja päälle voi kiskoa mitä vaan.

Pari mielenkiintoista asua sentään bongasin. Toinen oli turkoosi Guccin custom-puku, jota kantoi nainen nimeltä Lupita Nyong'o. Puvussa on mielenkiintoinen pääntie, vaikka se on muuten leikkaukseltaan hyvin simppeli.

kuva: style.com
Toinen onnistuja oli hyvin usein täälläkin nähty Kaley Cuoco Sweeting, joka oli valinnut päälleen upean Vera Wangin. Kaunis haalea sävy pukee vaaleaa naista, ja kai se muistuttaa etäisesti myös hääpukua. Pitääkin muuten etsiskellä minkälaisessa puvussa Kaley vihittiin tuoreen aviomiehensä kanssa...

kuva: Style.com
Ja jottei homma menisi ihan koirattomaksi, niin huomasitteko, kirjoitin jostain muusta kuin koirista ;)

maanantai 27. tammikuuta 2014

Mietippä uudestaan

Oletko harkinnut koiranpennun ottamista? Ja vielä rottweilerin pentua? Suosittelen harkitsemaan uudestaan.
Lassi on asunut meillä nyt 4, melkein 5 päivää. Tähän mennessä se on hajottanut muutaman sukan, parit alushousut, pissannut koppaansa noin sata kertaa, vääntänyt tortut juuri pihalta tulemisen jälkeen noin 5 kertaa sisälle - niistä 4 kertaa vessaan (hyvä poika) ja purrut Justiinaa hännästä varmaan 50 kertaa. Ainiin, lisäksi se on ajanut kissan vessaan, sängylle, sohvalle, hyllyn päälle ja keittiöön varmaan kaksi sataa kertaa. Se on vikissyt, kalunnut tuolin jalkaa, sisustanut huoneensa uudestaan ja pissannut. Sen suurinta huvia on purra sua varpaaseen, sukkaan, lahkeeseen, käteen, hihaan ja taas varpaaseen. Ja koska se on kultamurunen, sille ei sanota ees ei kun se tekee niin :)

Meidän iso pikkupoika on muuten näin 9 viikkoisena 9 kilon painoinen. Jepjep.

Sunnuntaina Lassi leikki pesupallolla ja kävimme sen kanssa leikkimässä Agimestassa. Se pääsi leikkimään lempileikkiään, sukanvetoa :)









Lassi weights 9 kilos now. He is 9 weeks old. The most fun thing to do, is biting toes and pulling socks.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Littlefoot vom Schicksalsberg

Meikäläiset on kotiutunut reissusta, ja ennenkuin teen ihan vaan koosteen reissun kulusta, esittelen teille reissun päätähden, eli herra B:n.
Herra B kantaa virallisesti nimeä Littlefoot, ihan vaan sen takia, että sen tassut ei todellakaan ole mitenkään pienet. Kyllä sen kuvistakin osittain näkee, mutta livenä ne on jo ihan uskomatonta. Ne tassut on saman kokoiset kuin Lassin kuono.

Lassi on vilkas, hyvällä ruokahalulla varustettu iso pentu. Kasvattajan mukaan painoa on 7 kiloa, mutta tulokasta muutaman päivän kantaneena uskallan epäillä. Ennuste on että rotjakkeesta tulee n. 50 kiloinen kuten isoveljensä. Jep ja jippii ;)

Sen enemmittä puheitta, saanko esitellä Littlefoot vom Schicksalsberg:

19.1.2014 Isin rapsuteltavana 

19.1.2014 Mamin syliin

19.1.2014 Ensimmäinen pysähdys Itävallassa

19.1.2014 Hotellissa Dresdenissä

20.1.2014 Lautalla Rostockista Gedseriin. Ne tassut :)

20.1.2014 Lautalla

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pikkutassu odottaa

Huomenna se starttaa, matka kohti Pikkutassua.
Meidän reisun kulkua voi seurata täällä, tai Facebookissa.

Nähdään ensi viikolla!

Kuva: Rottweiler vom Schicksalsberg

Golden Globes 2014

Awards season has started! Golden Globet jaettiin pari päivää sitten ja on aika ottaa katsaus juhla-asuihin. Tosi paljon oli hyvin yksinkertaisia iltapukuja, joista osa oli jopa turhan vaatimattomia. Tähän kokosin nyt style.comista suosikkipukujani.

Cate Blanchett oli pukeutunut trendikkääseen, pitsiseen ja osittain läpikuultavaan Armani Privé -iltapukuun.
Kaunis sävy ei ollut liian tumma vaalealle Catelle. 

Greta Gerwigillä oli Donna Karan atelierin lyhyt töllihörhelö. Hauskaa!

Julianna Marguliesin hauskasti pönäkkä ja kuvioitu musta mekko oli mulle tuntemattoman Andrew G:n käsialaa.

Rillit Huurussa-sarjan Kaley Cuoco oli pukeutunut hyvin samantapaiseen pukuun kuin joskus aiemmin, eli korsettiyläosaan ja muhkeaan helmaan. Puku näyttää hyvältä, ja on Rani Zakhemin tuotos.

Mila Kunis kimmeltää Gucci Premieren hopean sävyisessä iltapuvussa. Puku on tyylikäs, tosin vähän aikuismainen.

Sarah Paulsonilla oli Marchesan hauska ballerinaluomus.

Tatiana Maslany oli npukeutunut Jenny Packhamin jazzhenkiseen asuun. Tästä puvusta pidän tosi paljon!

Oscar de la Renta voi tehdä mitä vaan ja vaatteet näytää hyvältä. Miettikää nyt tätä Zooey Deschanelin asua: ballerinahame ja pikkuinen pusero :D

Kate Beckinsale näyttää tyrmäävältä Zuhair Muradin iltapuvussa.

Michelle Dockerylläkin oli vähän pönköttävä puku, tämän on tehnyt Oscar de la Rent. a
Tässä viime päivinä oon lueskellut kun ihmiset on kirjotellu omilla murteillaan, ja naureskellut että mun murre ei varmaan ihan hirveesti näy kirjotuksessa. Helsingissä yleensä vaan lyhennellään sanoja, ja se on varmaan ainoo asia joka näkyy kirjotuksessa. Sen lisäksi mä en puhu kauheen voimakasta slangia, en oikeestaan slangia ollenkaan, vaan mun puheeni on suht siistiä, ei nyt kuitenkaa kirjakielistä. Mä oon koko ikäni asunut Helsingissä, mutta en oo ikinä tykännyt siitä stadin slangista, jota täällä ainakain mun nuoruudessa lähiöissä puhu vaan ne, jotka halus olla jotenkin "kovia". Mä puhuin vaan tavallisesti. Vuosien varrella mulla on monta kaveria muuttanut Turkuun ja on sitä tullut Tampereellakin hengailtua. Koska muhun on aina tosi hyvin tarttunut murteet, mulle käy aina nin että rupean peilaamaan juttukaverin murretta. Siksi siis jos meen Turkuun niin kuulostan vähän Turkulaiselta ja kun meen Tampereelle kuulostaan Tamperelaiselta. Muutkin - jopa mulle viraat - murteet tarttuu. Et jos rupeen apinoimaan teijän puheita, niin se tulee ihan vahingossa, en tee sitä tahallaan.

Nyt kun mä katson tota tekstiä, niin en ihan hirveesti tosiaan huomaa eroa mun normiteksteihin. Näkeekö kukaan muu?

Huomenna meillä on sitten lähtö hakee pikkuista tassua. Jee! Luvassa blogihiljaisuus, eli palataan koirakuvien kanssa ensi keskiviikkona!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Fiiliksissä!

Ensimmäinen häämessupäivä on nyt takana. Tapasin paljon mielettömiä ihmisiä ja tulevia asiakkaita, ja pääsin näkemään ensimmäistä kertaa omat puvut näytöslavalla. Päiväoli jotenkin ihan mieletön, ja meni tosi nopeasti ohi. Jotenkin on vaikea uskoa, että enää 7 tuntia on jäljellä! (Ja kun pääsen kotiin, niin Pete on palannut kotiin. )

Päivän kohokohta oli muotinäytös. Nin jo eilen kenraaliharjoituksen, ja se jo tuntui jotenkin epätodelliselta. Tänään menimme katsomaan ensimmäistä näytöstä, ja koska äiti oli innoissaan mukana, varasi hän meille ensimmäisestä rivistä paikat. Olin siellä kamera koko ajan valmiudessa.
Ensimmäiseksi näytäksessä oli Suomen Pukuvuokraamo, jonka jälkeen tuli Kaunis Morsian. Kauniin morsiamen sisääntulon alkaessa rupesi pala nousemaan kurkkuun ja silmiä hiukan kirvelemään.
Kun näytölle syttyi Tuhkimotarinan logo, meinasin ruveta itkemään. Onneksi pystyin nielemään sen ja ehdin ihastelemaan lavalla pyörähteleviä malleja ja pukuja.

Ensimmäisenä lavalle asteli kaunis Satu edellisen postauksen puvussa. Dionne-puku istui kuin hanska, ja näytti upealta. Toisena esiin asteli ihana Eveliina, joka kantoi yllään Mariaa ja viimeisenä Darina, jolla niin ikään ihan uusi puku, Dahlia. Lisää kuvia näytöksestä voi käydä katsomassa liikkeeni blogista.

Messut on vielä huomenna, tule kiskomaan hihasta jos saavut paikalle!



keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Messukiirettä

Viime viikolla ajattelin, että kun on suunnitellut kaikki messuihin liittyvät asiat hyvin, niin homma on puoliksi tehty. Mutta sitten tulee muotinäytösmallit sovitukseen, ja yhtä sun toista joutuu vähän fiksailemaan kun ne tyttäret on niin pikkuisia, ja yhtäkkiä huomaat että hitsi, pitäs vielä yksi mekko tehdä.
Yksi puku meni siis tosiaan vaihtoon tässä ihan viime metreillä, koska puku ei istunut hyvin, ja tuntui jotenkin tylsältä. Niinpä mietiskelin eilisillan mitä ihmettä tekisin, ja aamulla matkalla töihin kaikki loksahti kohdilleen.

Tämän päivän jälkeen voin sanoa, että olen tyytyväinen että lähdin näin riskihommaan, koska puvusta tulee ihan mieletön (vaikka itse sanonkin ;D). Pukua pääsen sovittamaan mallin päälle varttia vaille luovutusajan, mutta mitäs pienistä.

Huomenna se olisi sitten edessä kaupan pakkaaminen perjantaita varten, perjantaina juostaan vähän roudaamassa, hakemassa kamoja myyntiin ja pitää varmaan piipahtaa vielä Lohikarillakin. Onneksi äiti lupasi ottaa vapaata töistä. Noin yleensä kaikki messujutut on nyt siis hanskassa, katsotaan mitä sieltä vielä ilmenee sitte perjantaina. Eniten jännään sitä, suostuuko maksupääte yhteistyöhön mokkulan kanssa....

Messutarjouksia ripottelee viikon ajan Tuhkimotarinan blogin puolelle, sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa, etenkin jos olette tulossa Wanhaan satamaan viikonloppuna.


PS. 8 yötä lähtöön.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Olemme Facebookissa!

Alkaa pikkuhiljaa painamaan messustressi päälle. Siksi ajattelinkin tulla ainoastaan nopeasti vinkkaamaa, että blogini löytyy nykyään myös Facebookissa. Jos tykkäät seurata blogeja sitä kautta, käy ihmeessä tykkäämässä.
Etenkin koirista tykkäävien kannattaa käydä kurkkimassa siellä, sillä laitan sinne varmasti kuvia meidän pienestä murusta heti kun se on meillä. Blogia seuraavat saavat odottaa siiheksi kun pääsemme kotiin ;)

Facebook-sivuille pääset tästä.


maanantai 6. tammikuuta 2014

The Dog Trip 10 päivää lähtöön

Muistatteko kun kerroin marraskuussa onnellisesta perhetapahtumasta? No tätä kuukautta onkin sitten sen jälkeen odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt meidän koirareissulle lähtöön on enää 10 yötä. Siinä välissä on myös häämessut, jonne menen edustamaan liikettäni Ateljé Tuhkimotarinaa.

Meidän reissu starttaa satamasta josta matkustamme torstaiaamuna Tallinnaan. Mukaan lähtee auto ja koirankuljetusvälineet ja paljon musiikkia, ettei matka käy tylsäksi. Koska siitä on todella monta vuotta kun Pete on ajanut autoa pitkiä matkoja, enkä itse ole koskaan istunut autossa pitkiä matkoja, olemme pätkineet meidän matkan sopivan pituisiin pätkiin. Meille on varattu hotellit matkan varrelta, ja yhdessä paikassa viivytään vaan yksi yö, eli mistään nähtävyyksistä tms. on turha haaveilla.

Ensimmäisenä päivänä lähdemme siis Tallinnaan päästyämme ajamaan Baltian läpi, ja ensimmäisen päivän aikana tarkoitus on ajella hiukan päälle 300 kilometriä Riikaan. Ensimmäinen ajopäivä ei siis ole mitenkään erityisen pitkä, ja uskonkin että Riikassa meillä saattaa olla jopa hiukan vapaa-aikaa.

kuva
Perjantaiaamuna lähdemme ajamaan eteenpäin, päivän kilometrimäärä on n.660 kilometriä Puolan suuntaan, jossa määränpäänä on Varsova. Koska saavumme Varsovaan illalla ja jatkamme matkaa heti aamusta, epäilen että illalla suuntaamme jonnekin hotellin lähelle syömään ja sen jälkeen hotelliin nukkumaan. Onneksi olen itse käynyt jo Puolan Krakovassa, siellä kauniimpaa on kuin Varsovassa (kuten laulaa Lotta ja Emppu Pikku Kukan biisissä Terveiset).

kuva
Lauantaina pääsemmekin käymään Puolen lisäksi kolmessa maassa, kun ajamme ensin Tsekin läpi ja käymme hetken aikaa Slovakian puolella, kunnes saavumme määränpäähän, eli Mannensdorf an der Marchiin. Kilometrejä tulee taas noin 660. Mannensdorfista Lassin kennel on järjestänyt meille yöpaikan. Kaupunki on pieni mutta siellä odottaa se tärkein. Tai ne tärkeimmät, eli herrat A ja B, joista pääsemme valitsemaan kumpi onkaan urhea ritari Lancelot, eli Lassi.

Herrat 5 päivän ikäisinä. kuvat

Sunnuntaiaamuna pakkaamme autoon Lassin ja otamme suunnan kohti luodetta ja ajamme Tsekin läpi Saksan Dresdeniin. Noin 450 kilometrn matkalla joudumme pysähtelemään useammin kuin alkumatkasta. Aikaa menee siis varmasti yhtä kauan kuin aikaisempien välien ajamiseen.
Dresdeniin saavutaan siis varmasti iltapäivästä/alkuillasta. Ehdin toivottavasti tehdä Lambrusco hankintoja Emmalle.

kuva

Maanantaina strattaa meidän reissun pisin ja aikataulutetuin etappi ja matkakohteena lautta joka kuljettaa meidät Rostockiin ja siitä eteenpäin Tanskan läpi Ruotsiin, Helsingborgiin. Tälle päivälle kokonaiskilometrejä kertuu reilut 700. Random faktaksi tähän muuten se, että Helsingborgissa hotellihuone yhdeksi yöksi maksoi vähintään tuplasti enemmän kuin muualla. 

kuva 
Helsingborgistakaan emme pääse nauttimaan kuin ehkä illallisen verran, koska heti tiistaiaamuna suuntaamme nokan kohti vanhaa kunnon Tukholmaa ja Vikinglinen risteilijää, joka kuljettaa meidät Suomen puolelle. Laivalle meille on varattu luksusluokan hytti, ja toivottavasti jonkin sortin skumppatarjoilu, sillä ainakin itse koen ansainneeni sen. :D Parasta tässä melkein viimeisessä etapissa on se, että laiva kuljettaa meitä puolestamme ja voimme kunnolla keskittyä ihanaan pikkuiseen. 

kuva
Saavumme laivalla Turkuun 7.45 Suomen aikaan. Matkaa on tässä vaiheessa jäljellä enää 174 kilometriä joka taittuu todennäköisesti väsyneenä, mutta onnellisena. Kotona meitä odottaa Justiina ja Hamsteri, joiden kanssa anoppi on asunut poissa ollessamme. En osaa edes kuvitella sitä ihmettelyn määrää, mikä pieni koiravauva näissä aiemmissa karvalapsissa aiheuttaa. 

Tulisi jo 16.1!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Liebeskind kokoelma karttuu

Hauskaa sunnuntai-iltapäivää!
Koska miehen puolikkaani matkusti eilen Karibialle, vietän taas tulevan viikon kolmistaan elukoiden kanssa. Tänään päätin viihdyttää itseäni parhaimmalla tavalla ja lähdin pyörähtämään Itäkeskuksessa kurkkaamassa alennsmyyntejä. Aleista ei tosin löytynyt mitään itseäni kiinnostavaa, ellei lasketa salitrikoita ja juoksutakkia, jotka ostin eilen Stadiumista.
Sen sijaan eksyin Stockmannille ja huomasin että siellä myydään lemppari laukkumerkkiäni, Liebeskindiä. Ostin kesällä Düsseldorfista New York Bagin alennuksesta, koska en vaan yksinkertaisesti voinut jättää sitä kauppaan. Olin nimittäin pitkään etsinyt nahkaista, isoa ja niitein koriteltua laukkua. New York on palvellut pitkään ja uskollisesti, mutta sen haittapuoli on se, että se on niin pirun tilava, että siitä tulee usein myös hyvin painava... :D

Liebeskind New York bag liebeskind-berlin.com
Kaipasin sen seuraksi kuitenkin pienempää laukkua, jonne mahtuu pokkari ja puolen litran vesipullo, sekä tietenkin avaimet, lompakko, puhelin ja bussikortti. Ne välttämättömimmät jotka mukanani aina kulkee. Ratkaisu tähän oli Mariella, johon mahtuu juuri sopivasti kaikki tarvittavat ja Olympuksen E-PM2 kamerani. Jippii!

Liebeskind Mariella liebeskind-berlin.com

Stockmannilla oli myös yksi laukku, jonka olisin ostanut myös jos ei valuuttapuoli olisi tullut vastaan, ja jos ei mulla olisi jo hyvää minilaukkua. Valitettavasti Tibby Cross olisi vaan aivan täydellinen. Se voi olla, että joudun tämänkin vielä jossain vaiheessa käydä hakemassa, kyllä se sen verran jäi kummittelemaan. Nyt ei vaan ollut sille tarvetta. Mutta kyllä tämä Tibby nyt täydentäisi kokoelman, vai mitä mieltä olette? Oon ihan sitä mieltä, että jos tän saan, niin kaikki muut pikkulaukut joutaa kirpparille. Niin kävi Mariellan ja New Yorkin keinonahkaisten edeltäjienkin.

Liebeskind Tibby Cross liebeskind-berlin.com
Mistä tykkäsitte eniten? 


lauantai 4. tammikuuta 2014

Liikuntatavoitteet 2014

Mä olen aina ollut sellainen kausiliikkuja. Yleensä mun treeni-into on hävinnyt kesäisin, kun töissä on ollut niin kiire. Jossain vaiheessa elämää mä tosin kävin tiukasti salilla 3 kertaa viikossa ja treenasin hyvin määrätietoisesti. Ja siinä se mun tän hetken ongelman ydin on. Siksi päätin nyt tämän vuoden alkuun, että tälle vuodelle otan tavoitteita, niin onnistuminenkin on todennäköisempää.

weheartit.com

1. Haluan mahtua taas siihen siniseen mekkoon, joka mulla oli Kiran ja Jyrin häissä. Ei mistään muusta syystä kuin siitä että ärsyttää kun en mahdu siihen :D Mutta kuka nainenpa sitä ei haluaisi kapeampaa vyötäröä ja pyöreämpää, napakampaa peppua. Miten: Lenkkeily, kuntosali ja ladythai.

2. Juoksen Malmin lentokentän ympäri. Tällä hetkellä en jaksa juosta koko reittiä, vaan teen intervallimaisia lenkkejä. tai kävelen. Yleiskunto on siis aika huonossa jamassa, ja sen haluan paremmaksi.

3. Spagaatti kummallakin jalalla. Mä venyttelin ahkerasti koko viime kevään ja kesän, ja sain mun kropan melko vetreäksi. Sitten venyttely lopahti, ja mun kroppa jäykistyi taas. Ehdin kuitenkin saada tuon mun paremman jalan jo taipumaan spagaattiin. Toisesta jäi hiukan vajaaksi.

Avuksi otan heiaheian, jonne on helppo suunnitella vaikka koko kuukauden liikunnat. Kun se lukee kalenterissa, siitä ei voi luistaa, eikö? Lisäksi on kiva saada tsemppejä muilta treenaajilta :)

Väliaikakatsaus tavoitteiden toteutumiseen on kesäkuun alussa, eikun hommiin!


perjantai 3. tammikuuta 2014

Wonderbra Ultimate Strapless + rintaliivivinkki

Ompelijana joutuu jatkuvasti opastamaan mistä kannattaa lähteä puvun alle etsimään niitä hyviä olkaimettomia liivejä. Aina olen joutunut vastaamaan melko ympäripyöreästi, kun itselläni on ollut vaan 10€ Seppälärintsikat (hyvät kyllä, ei siinä mitään). Monella asiakkaalla on ollut otsikon Wonderbrat, ja jokainen on niitä kehunut.

Käytän itse paljon painijanselkäisiä ja selästä avoimempia toppeja, ja vihaan rintaliivin olkaimia jotka vilkkuvat paikoista joista niiden ei pitäisi. Olen käyttänyt monenlaisia viritelmiä piilottaakseni olkaimet, mutta noiden Seppälästä ostamieni liivien ansiosta enää ei ole tarvinnut viritellä. Mutta koska ainoastaan yhdet liivit eivät riitä kenellekään, päätin testata Wonderbrata.

http://www.wonderbra.com/
Tilasin itselleni kuvan musta-nudet liivit joulun alla, ja pakko on kyllä liittyä kehujien joukkoon. Jo näppituntuma liiveihin oli täysin erilainen kuin muissa liiveissä. Naureskelin Peten kanssa niitä kouria jotka rintoja kannattelee. Nopea sovitus kun avasin ne paketista kertoi että istuvat ovat ja oikean koon olin tilannut. Eilen otin koeajolle uudet liivit, ja hyvin kyllä pysyivät. Laukkasin kaupungilla ja olin päivän töissä eikä liivit lähteneet valumaan. Uusien liivien tapaan myös Wonderbrat ovat todella napakat ainakin näin alkuun, joskin ne toivottavasti hiukan pehmenevät. Kourat tulevat melko alas tavallisiin liiveihin verrattuna, mikä aiheutti sen että liivit huomasi päällä. Tottumiskysymyksiä, muutaman käyttökerran jälkeen vartalo on jo tottunut eikä liivien olemassa oloa edes huomaa.

http://www.wonderbra.com/
Liivien koot menevät F-kuppiin asti, joskin en tiedä minkälainen saatavuus Suomessa on kaupoissa. Suosittelen kaikille (etenkin isompirintaisille) kuitenkin liivien ostamista ammattilaiselta, melkein kaikki tuppaavat nimittäin ostamaan väärää kokoa. Itselle oikea koko oli sama mitä käytän normaalistikin liiveissä. Erilaisista nettikaupoista Wonderbrata saa ainakin tilattua, mutta kannattaa ottaa tarkat mitat ennen tilaamista ja huomioda se, että alusvaatteilla ei välttämättä ole palautusoikeutta.

Usein käy niin, ettei ympärymittoja tai kuppikokoja riitä kaikille. Etenkin isorintaisilla, mutta pienillä naisilla on usein se ongelma, ettei tarpeeksi isoa kuppikokoa tehdä tarpeeksi pienelle ympärysmitalle. Tällöin suosittelen kääntymään Viipurin korsettiliikkeen puoleen. Olen joskus aiemminkin vinkannut aiheesta, mutta muistuttaminen ei ole koskaan pahasta. Arkadiankadulla olevassa liikkeessä on myös myynnissä alusvaatteita, eli jos tuntuu ettet ketjukaupoista löydä edes myyjän avustuksella, niin käy ainakin kurkkaamassa täältä. Vaikken ole itse kyseisessä liikkeessä käynyt, niin olen saanut monta tyytyväistä sinne lähettämääni asiakasta takaisin. Oli kyse sitten liian ison ympärysmitan kaventamisesta tai bodyn ja korsetin selän madalluksesta.

Täällä alkoi taas viikonloppu, TGIF!



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Somewhere only we know

Mietin pitkään blogille uutta nimeä. Jo muutaman kuukauden on tuntunut siltä, ettei blogin vanha nimi ja sen nykyinen tilanne enää kohtaa. Kun aloitin blogin, esittelin paljon omatekemiä pukuja, mekkoja maailmalla ja hääpukuja. Nyt niitä on enää harvakseltaan ja omat mekot ovat muuttaneet muualle, toisiin blogeihin: Tuhkimotarina ja ht design

Koska olen aina löytänyt mallistoihin, nettisivuille jne erilaisten biisien lyriikoista, päädyin käyttämään hyväksi tuntemaani tapaa. Somewhere only we know -kappaleeseen tutustuin Gleetä katsoessa. Se sai heti ensimmäisellä kerralla kyyneleet silmiini, ja se on lempibiisini.

Makustelin nimeä mielessäni muutaman viikon ja se tuntui oikealta. Tässä sitä siis ollaan. Jos nimen blogilleni antama kappale on vielä jolleki tuntematon, tässä kaikki kolme tuntemaani versiota kyseisestä biisistä, ensimmäisenä Bainen ja The Warblersien versio, joka on minulla myös soittoäänenä, seuraavana Lily Allenin (jonka musiikkivideo on muuten mielettömän koskettava, pillitin autossa ihan holtittomasti kun näin sen ekan kerran) ja viimeisenä Keanen alkuperäinen versio, jota olen tahkonnut nyt viime aikoina Singstarilla. Tällä hetkellä ennätyspisteeni siinä on jotain 9400 luokkaa. 
Suosittelen kuuntelemaan kaikki ;)





Uusi Vuosi 2014

OIkein ihanaa alkanutta vuotta. Blogi vaihtoi nimeä ja ulkonäköä, mitä tykkäätte?

Meillä uuden vuoden vietto meni rauhassa koiran kanssa kotona. Mulla oli pullollinen Fresitaa, mutta sekin jäi puoliksi juomatta. Meillä koira ei ole paukkuarka, mutta ei sitä vuodenvaihteeksi oikein voi jättää siltikään yksin. Käytiin yhdeksän aikaan ampumassa omat raketit, ja puolilta öin kurkittiin sitten ikkunasta kun lähipellolla ammuskeltiin. Katsottiin Bonesia ja Veronica Marsia. Enpä ois uskonut, että alle 30-vuotiaana en edes viitsisi lähteä juhlimaan :)

Tässä muutami kuvia meidän uudesta vuodesta.








Seuraavaksi lähdetäänkin käymään Appilassa, nähdään taas :)