perjantai 31. lokakuuta 2014

Kauniit ripset

Kävin tällä viikolla piristämässä nuhaista naamaani Day Spa Yadessa. Kävin elämäni toisessa ripsihuollossa. Olemme Marian kanssa puhuneet noin kolmen viikon huoltovälistä, mutta edellinen väli venyikin 4,5 viikkoiseksi meikäläisen ollako vai eikö olla -taudin takia.

Pitkästä huoltovälistä huolimatta oikean silmän ripset olivat vielä ihan kohtuullisessa kunnossa. Vasen silmä taas.. no, sanotaan nyt että arvaatteko kummalla kyljellä nukun? Kuvassa ero näkyy vielä tosi hyvin, kun kaikkein ylikasvaneimmat ripset on irroitettu. Vasen silmä on ihan puli :D

Huollossa siis Maria irroitti kaikkein ylikasvaneimmat ripset. Uskotteko, että silmissä oli vielä tallella niitä ihan ekalla kerralla laitettuja ripsiä. Ihan uskomatonta. Ylikasvaneet otetaan irti, jotta ripsirivistö olisi suurinpiirtein tasainen ilman yksittäisiä pitkiä karvoja. Lisäksi tyvikasvu ei tietenkään ole ripsissäkään erityisen kivan näköinen ja liian pitkä tyvikasvu aiheuttaa sen, että ripsi ei pysy asennossaan, vaan kellahtaa kumoon ja sojottaa minne sattuu.

Tunnin nypertämisen ja maailman parantamisen jälkeen silmät olivat niiiin kauniit. Tällä kertaa silmiin laitettiin 12 mm karvoja, koska nälkä kasvaa syödessä. :)

Ripsien lisäksi nappasin mukaani silmänympärysvoidetta ja kuorintavoidetta, koska sain vähän läksytystä ihon, ja etenkin silmänympärysihon kuivuudesta. Kohta tämäkin asia korjataan, kun suomalainen EkoPharma hoitaa homman kotiin.



Jälleen kerran kauhistelen näitä liiankin tarkkoja kuvia. Kun jokainen ihokarva, ihohuokonen, näppylä, ryppy ja vanhan nenäkorun arpi näkyy. Ja mites toi vino nenä? Kyllä tää vanheneminen on rankkaa...

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Cymbeline 2015

Kun tekee työkseen pukuja alusta asti menettää yhden valmispukujen myymisen parhaimmista puolista: pukupaketit. Luin eilen Stilissiman facebook-sivuilta, että upeat ranskattaret ovat lähteneet kohti Suomea, ja tunsin niitä pieniä perhosia vatsan pohjalla, joita tunsin Stilissimassa jatkuvasti ja nykyään en ollenkaan. Voi kunpa voisin olla paikalla kun tuo laatikko tulee, ja pääsisin avaamaan sen ja ottamaan paketista toinen toistaan upeamman puvun. Koska en pääse tuohon pakettiin käsiksi, niin ajattelin nyt jakaa kuvia näistä kaunottarista. Koko mallisto löytyy nettisivuilta Cymbeline.com. Sieltä on lainattu myös nämä kuvat.

Cymbelinehän on siis calais-pitsin taituri. Pitsit ovat toinen toistaan pehmeämpiä, ja puvut on päällä ihanan laskeutuvia ja rentoja. Vastakohtaisesti toinen Cymbelinen tyylisuunta on tehdä tiukkoja korsetteja ja muhkeita helmoja, mutta silloinkin puvut ovat kevyitä, eivätkä ne paina kuin synti (toisinkuin eräs Lazaron puku jota tässä taannoin korjasin).

Tällä kertaa osa kuvista oli otettu miljöössä joka sai pienen ompelijattaren sydämen läpättämään :)

Indulgence

Ionesco

Iphigenie

Iron

Ironie

Ivelyne
Mikä näistä on sinun suosikkisi?


tiistai 28. lokakuuta 2014

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Kohta on marraskuu! En käsitä mihin ihmeeseen tämä syksy on hävinnyt. Aika on rientänyt niin nopeasti, että tuntuu että mitään ei ole ehtinyt tehdä. Marraskuu sen sijaan tuntuu todennäköisesti tuskaisen pitkältä ja pimeältä.

Ihmettelin eilen viiden aikaan, kun oli niin pimeätä. Vaikka viikonloppuna siirrettiin kelloja taaksepäin. Luulisi että viideltä olisi ollut vielä yhtä valoisaa kuin viime viikolla kuudelta. Viime viikolla nimittäin kuudelta alkoi vasta hämärtyä, ja Pete jopa kommentoi Järvenpääntiellä varttia vaille seitsemän aikaan, että hassua ajaa kotiin ilman pitkiä valoja. Eilen oli kuudelta ihan säkkipimeää. Jos ei mulla ja asiakkailla olisi eilen ollut kellot ihan synkassa, olisin voinut vaikka vannoa siirtäneeni kelloa väärään suuntaan. No, täytyy tottua. Nytkin kello on vasta 11 ja melko hämäräähän tuolla on.

Syksy tuntuu monelle olevan vähän sellaista alakuloista aikaa. Itse olen ainakin huomannut vähän kurjan kesän jälkeen, että mielialat on aika alhaalla. On vaikea innostua mistään, moni asia ärsyttää ja tuntuu vaikealta. Asioiden aloittaminen on jotenkin ylivoimaista. Tämä blogikin on jotenkin vähän jäänyt taka-alalle, osittain senkin takia, että toisinaan tuntuu tyhmältä höpistä yksin. Ei sillä, että blogini koskaan mitenkään erityisen aktiivinen olisi ennenkään ollut, mutta kyllähän tämä osoitteen vaihto toi omat ongelmansa. Tiedän kyllä että siellä taustalla on joitakin ihmisiä, ja kiitän teitä siitä että siellä olette, vaikken mikään maailman paras bloggari olekaan. :)

Muutama postaus tuossa on mietintämyssyssä, jotka pitäisi jaksaa kirjoittaa, mutta kummasti sitä iltaisin tekee mieli sukeltaa vaan sohvalle telkkaria tuijottamaan. Ehkä tänä iltana kuitenkin jaksaisin aktivoitua, kävin nimittäin äsken Marialla Day Spa Yadessa hakemassa vähän piristystä. :)


tiistai 21. lokakuuta 2014

RIP Oscar de la Renta

Oma suosikkisuunnittelijani, Oscar de la Renta on kuollut. Ikää muotisuunnittelijalla oli 82-vuotta, ja takana ilmeisen hyvä ja loistokas elämä, sekä selätetty syöpä. Vanhuus kuitenkin vei, vaikka virallista kuolinsyytä ei olekaan vielä selvitetty. Nähtäväksi jää, kuinka maailmalla erittäin arvostetun merkin käy: jatkaako se kulkuaan niinkuin ennen, vai annetaanko sen kuolla suunnittelijan mukana.

Oscar de la Renta (1932-2014)

torstai 16. lokakuuta 2014

Uusi ulkoasu ja 9 kuvaa kesään

Askartelin eilen illalla yöllä blogille uuden ulkoasun. Halusin otsikosta hiukan pienemmän, ja ulkoasusta vielä vähän yksinkertaisemman, mitä se oli ollut. Käytin otsikon kuvassa vanhaa Anna Jarskeen ottamaa kuvaa. Siinä on mielestäni niin mahtavat värit! Kuva on otettu muistaakseni 2007-2009, en enää edes muista. Näyttää kuitenkin, ettei tämä tyttö ole muuttunut muuten kuin tuon tatioidun käsivarren myötä :) Sama tyyli edelleen, joskin vaatekaapin väritys on harmaantunut vuosien varrella. Tuon sinisen tunikan taisin käyttää loppuun, koska se oli lempivaatteitani.

Päätin tänä vuonna osallistua myös Elisan tapaan 10 kuvaa kesään haasteeseen. Hyppäsin mukaan vähän myöhässä, ja otin ensimmäisen kuvan lokakuun alussa, kun syyskuusta piti aloittaa. Lisäksi taisin unohtaa postata sen lokakuun kuvankin.. Ajatuksena on yksinkertaisesti ottaa jokaisen kuukauden alussa samasta kohtaa kuva. Kesän odottaminen tuntuu mukavalta, kun sen tekee hauskasti. 10 kuvaa kesään on lähtöisin Little big things -blogista.

Oma otsikkoni on tästä myöhäisestä ajankohdasta johtuen 9 kuvaa kesään, myöskin siksi, että miellän syyskuun vielä osittain kesäkuukaudeksi. Oma kuvani on otettu meidän kuistilta alapihalle päin. Kuvaan hyppäsi tietysti ulkoileva Justiina. Meillä on pihalla muuttolaatikoita jotka olen vain heittänyt ulos. Joku mies korjasi ne pois viime viikolla :)

9 kuvaa kesään, lokakuu (4.10.2014)
Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta, ja lähteekö joku muu mukaan kuvahaasteeseen?

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kirjat

Viimein!

Työhuoneessa on lattia, se on saumattu, maalaukset on melkein viimeistelty (pari petroolia kohtaa pitää vielä korjata, kun Pete valitsi niin kapean jalkalistan, ettei se ihan ylttänyt maalattuun kohtaan asti), lattia on melkein saatu puhtaaksi ylimääräisistä saumausaineista, pöytä on paikoillaan ja hyllyt on paikoillaan.
Äsken sain purettua melkein kaikki kirjat paikoilleen. Muutama hassu jäi mahtumatta mukaan, mutta voi olla että ne lähtee kiertoon anyway.

Huoneeseen tulee vielä sohva, matto ja verhot. Ahdasta tulee, kun Peten toimistopöytä on niin jäätävän iso. :) Mutta siinä on kiva tehdä töitä ja piirtää!

On muuten jännä, miten tuntuu heti enemmän kodilta, kun on kirjat ja leffat esillä. :)





lauantai 11. lokakuuta 2014

Sormuksia ja kulttuurieroja

Eilen bongasin Instagramista erään hääideoita kokoavan käyttäjän kuvan, jossa esitettiin kuva kapeasta sormuksesta jossa on pienen pieni timantti. Mukana oli lause "If he proposed with this ring, would you accept". Suurin osa kuvaa kommentoineista vastasivat kieltävästi.

Näiden naisten vastaukset ja omaan kuvaan aiheesta saamani kommentit saivat minut miettimään kihlaukseen liittyviä kulttuurieroja.

Suomessahan melko usein sormusostoksille lähdetään yhdessä, joskin sormuksen kanssa kosiminen on hääfoorumeiden mukaan yleistynyt. Naisilla on kuitenkin oma makunsa, ja varmaan monella miehellä paineet sen oikeanlaisen sormuksen ostamisessa. Jenkeissä tapana ilmeisesti on, että mies kosii sormuksen kanssa, ja mitä isompi timantti, sen parempi.

Meikäläisen päähän ei vain mahdu ajatus siitä, että jos sormus on liian halpa tai vaatimaton, niin mies ei ole sen arvoinen. Eikö tärkeintä ole rakkaus, yhteinen elämä ja tulevaisuus? Avioliiton pituus ei ole kiinni karaateista. Okei, onhan jenkeissä vähän erilainen tuo sosiaaliturva ja rahalla on suurempi merkitys kuin mitä sillä on merkitystä meille. Eräs nainen perusteli ei-vastaustaan sillä, että jos miehellä ei ole varaa hänen unelmiensa sormukseen, ei hänellä ole varaa elättää perhettä. Itselle tuli mieleen, että jos sen sormukseen menevän rahan (ja niihin ökyhäihin menevän rahan) sijoittaisi johonkin muuhun, niin siitä voisi olla kauskantoisempia ja epäitsekkäämpiä seurauksia. Jos itse saisin valita, mihin sijoittaisin muutaman tonnin, niin sijoittaisin sen yhteiseen kotiin tai hyväntekeväisyyteen ennemmin kuin omaan sormeeni.

No, kulttuurieroja, kuten Aurorakin totesi.

Tuolla rapakon takana on yleisesti käytössä periaate, että kihlasormuksen arvon tulisi olla miehen kuukausipalkan arvoinen, ja vihkisormuksen kolmen kuukauden palkan arvoinen. Näin maailmalla reissaavan insinöörin mahdollisesti joskus tulevana vaimona voin sanoa että pelkästään ajatus kihlasormuksen arvosta saa meikäläisen voimaan pahoin. En uskalla edes kuvitella, miltä ne kolmen kuukauden palkan arvoiset sormukset ovat. Huhhuh.

No, en tiedä onko vika minussa, vai kasvatuksessani, kun sormus, johon olen iskenyt silmäni on "vain" 450€ arvoinen.

Princess timanttisormus, 14k valkokultaa, 11 timanttia, yhteensä 0,22ct W/SI

torstai 9. lokakuuta 2014

Maaseudun rauhassa

Täällä me ollaan asusteltu maaseudulla jo jonkun aikaa, ja ajattelin vähän valottaa ajatuksiani siitä, miltä se tuntuu.

Työmatkan määrä kasvoi kertaheitolla, mutta ajallisesti matkan pituus ei ole juurikaan muuttunut. Lähden töihin yhdeksän ja varttia yli välissä, ja olen töissä varttia vaille kymmenen ja kymmenen välillä. Kun asuimme Puistolassa, kuljin töihin aina bussilla, joka oli kotipysäkilläni 16 yli 9. Olin sillä töissä noin kymmentä vaille kymmenen. Bussilla työmatkaa tuli noin 35 minuuttia, kun nyt autolla työmatkani on noin 40-45 minuuttia. Ei siis juurikaan pidempi. Se mikä on aamuissa muuttunut, on se, että herään puoli tuntia myöhemmin, koska Justiinan voi nykyään vain päästää pihalle vapaana, samalla kun itse mutustaa aamupalaleipää tai pakkaa autoa.

Auto on tullut tutuksi, kun ajaa ainakin 400 kilometriä viikossa. Bensaa kuluu, tottakai, mutta oma ajotyylini on ollut aina ns. taloudellinen, eli sitä voisi mennä enemmänkin. Meillä on todella mukava auto ajaa, ja olenkin varmaan sata kertaa jo kiitellyt meidän Volvon automaattivaihteistoa, takapuolen lämmitintä ja hyviä niskatukia - ne ei tosiaan ole itsestäänselvyys meikäläiselle. Olen huomannut myös olevani rauhallinen kuski - tiedän niitä, joille stressikäyrä nousee aina auton ratissa, ja muut autoilijat on vähintäänkin mulkkuja, jos ei ihan kusipäitä. Mä ajelen omaa tahtiani rajoitusten mukaan, pyörittelen välillä päätäni niille joilla on ihan hirveä kiire, ja ihmettelen niitä, joiden ei "tarvitse" käyttää vilkkua ohitustilanteissa, mutta kertaakaan en ole hermostunut ratissa. Menköön jos on kiire.

Se mikä tässä maalla asumisessa on parasta, on pimeys. Meidän piha on tällä hetkellä aivan pilkkopimeä. Pilvettömällä säällä pihan ylle aukeaa niin järjettömän kokoinen tähtitaivas, ja varmaan tuplasti enemmän tähtiä kuin kaupunkilaisilla on. Siinä tulee kuulkaa melkoisen pieni olo, kun katselee tähtitaivaalle. Täällä on ihanan hiljaista, ja aamulla Justiinan kanssa kun on ulkona, voi kuulla kaikenlaisien lintujen (etenkin fasaanien, niitä asuu naapurissa aivan järkyttävä määrä) sirkutusta, oravien naksuttelua ja kaukaisten koirien haukkumisen. Meillä asuu pihalla oravia (joskin ne varmaan muuttaa pian pois, ne ei oikein tuosta Justiinasta välitä) ja joku viikko sitten näin yhdessä männyssä kaksi tikkaa. Niitä en ole ikinä nähnyt. Fasaaneja juoksentelee pihalla, ja naapurin kissa käy aina terassin oven takana houkuttelemassa meidän kisua leikkimään.

Elämä täällä maalla on monella tapaa ihanampaa kuin kaupungissa. On tässä kyllä haasteitakin, mutta missä ei olisi. Meillä suurin haaste on ehdottomasti se, että meillä on vain yksi auto. Tällä hetkellä tilanne on noin yleensä ihan ok, koska Pete ei työmatkoilla tarvitse autoa, ja kun hän on toimistohommissa, niin kuljemme töihin yhtä matkaa. Jos toisella on kuitenkin menoja, jää toinen kotiin vähän niinkuin jumiin. Ensi viikolla itselläni on parikin menoa, ja vielä on vähän auki, kuinka toimimme. Hätätapauksessa tietysti voi aina jäädä jollekin ystävälle tai hotelliin yöksi, jos on myöhään rimpsalla.

On täällä maalla siltikin mukavaa :)




"anna mullekin maggaraa!"


Meidän torppa :) Tarkempaa kuvaa ette isännän toiveesta nyt saa. 




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Hiljaa hyvä tulee

Tällä viikolla ei ole oikein mitään isompaa tapahtunut täällä kotinurkissa. Kaikki remppaan liittyvät hommat on sellaisia, että Pete on ainoa joka ne voi tehdä. Mutta hänen tekemisensä etenevät vähän hitaammin, kun ei ole koskaan kotona. Se työhuoneen lattia etenikin sitten niin hitaasti, että meillä ei tosiaan ole vieläkään työhuonetta. Ehkä nyt ensi viikon aikana, kun Pete on melkein koko viikon kotona..

Mä olen siivoillut, järjestänyt ja purkanut niitä asioita mitä olen voinut. Siivoamista toki riittää. Eilen siivosin kodinhoitohuoneen ja keittiön. Siinäkin riitti jo hommaa, ja tälle päivälle jäi aika paljon tekemistä. Otan kuitenkin nyt rennosti tässä sohvalla, katselen Siskoni on noitaa samalla kun kudon sukkia ja kirjoittelen blogiin.

Viime viikolla bongasin Facebookin kirppikseltä meille tv-tason. Meillä on ollut aikoinaan käytössä Peten vanha, susiruma ruskea tv-taso, joka ei ole ollut millään lailla käytännöllinen. Nyt löysin Ikean Benno tv-tason sopivaan hintaan ja kävin sen perjantaina hakemassa. Laitoin sen eilen paikoilleen, ja voi vitsi miten kätevästi se kätkee kaikki mahdolliset laitteet, meillä kun niitä riittää. On blue-ray -soitin, Nintendo Wii, Elisa Viihde -boksi, PS 2, Nitendo 64 ja kaikki pelikonsolien lisäosat ja ohjaimet ja pelit. Ne on nyt kaikki säilössä tässä samassa kompleksissa. Ja mikä parasta, johdot saa vedettyä takana olevista rei-istä ja ne on jemmattuna laitteen takana ja alla piilossa. Aivan loistavaa!


Myös leffat on löytäneet paikoilleen. Meidän nykyinen sohva ei vaan mahdu nyt tuohon koloon, johon uusi sohva onneksi tulee mahtumaan, meillä on siis sohva valittuna jo, joskin sen hankkiminen ei nyt vielä ole mahdollista. Kuten kuvasta näkyy, meillä on "vähän" sotkuista. Jouduin tuon minilipaston siirtämän tv-tason tilalta pois, enkä nyt tiedä, mihin se löytää paikkansa. Ei se kyllä tuohon jää, sen voin luvata :)


Meillä on iso cd-hylly, jolle en ole vielä löytänyt paikkaa. Kokeilin sitä nyt tuohon takan viereen, missä se saa ainakin jonkun aikaa olla. Eiköhän sen paikka löydy/varmistu ajan kuluessa, kun kaikki muutkin asiat alkavat pikkuhiljaa löytämään oikeisiin paikkoihin. Jouduin kyllä raivaamaan sille tilaa, sillä nuo kaikki pahvilaatikossa olevat listan pätkät ja laudat nojasivat pitkinä takkaseinään. Pistin pätkiten ja tadaa, taas on vähän siistimpää, ja tilaa ja helpompi poltella niitä takassa, kun ei joka kerta tarvitsee erikseen sahailla. :) Seinällä oli sopivasti ruuvi taulun ripustamista varten, ja koska taulut tekee kodin, niin siksipä tuo Victoria Francesin Cameo löysi ainanakin väliaikaisen paikkansa.


Meillä keittiö toimii edelleen laatikkovarastona, niinkauan kun pääsemme purkaaan tavaroita. Onneksi laatikoiden määrä on jo pikkuhiljaa vähän vähentynyt, ja kun saadaan työhuone valmiiksi, häviää noistakin suurin osa, sillä yli puolissa on kirjoja. :D Kun olin eilen roudannut kaiken ylimääräisen pois huoneesta sinne minne ne kuuluu, sain siirrettyä pöytää lähemmäs ikkunaa ja seuraavaksi huomasinkin ihmetteleväni kuinka hiiskatin iso meidän keittiö on! Millä ihmeellä saadaan sekin täytettyä :D No pyykkitelineellä tietenkin ;)


Tänään ajattelin siivota eteisen ja olohuoneen loppuun, mutta katsotaan nyt jaksanko :D