keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kravattikriisi

Koin elämäni toisen bridezilla-hetken viime viikolla, kun pohdiskelin miesten kravatteja. Haluaisin kaikille miehille violetit kravatit, ja bestmanit todennäköisesti sellaiset saavatkin.
Mutta Petehän sitten ilmoitti että hän ei mitään violettia kravattia laita. Eikä kelpaa myöskään vihreä, saati musta, koska paita on musta. Ei, Pete oli miettinyt kravatin väriksi punaista tai hopeaa/harmaata.

Minähän siitä sitten vedin aikamoiset kilarit. Onneksi Pete oli tuolloin toisella puolella maailmaa, ja välttyi nalkutukselta. Mietin jo hetken onko mieheni värisokea, millä se saa punaisen tai harmaan sopimaan meidän väreihin? Totesin hänelle että olisi ihan kiva, että näytettäis siltä että ollaan menossa samoihin juhliin. Ja jos valitsee punaisen niin voi sitten ottaa hääkuvat yksin, koska mähän vihaan punaista.

Hetkeni rauhoituttua tajusin sentään kysyä, minkä sävyistä punaista herra oli ajatellut. "Sinun hiustesi väristä". Ja siinä vaiheessa olikin morsian ihan sulaa vahaa. Nyt olen ihan sitä mieltä, että tottakai sulhasella on punainen kravatti. Mun täytyy vaan lähteä kravattikaupoille värimalliksi :D

kuva

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Remontointia ja asioiden edelle menemistä

On hankalaa olla tehokas hääsuunnittelija, kun kaikki asiat on niin pitkälle tehty, ettei mitään oikeastaan voi tehdä.

Meidän vihkiaika vahvistui toissaviikolla, mikä helpotti paineita tosi paljon. Lisäksi hankin meille infonettisivujen osoitteen, ja seuraava vaihe olisi käydä ottamassa koevedos kutsusta, että näkee värit painettuna. Yksi suositeltu painotalo onkin jo tiedossa, pitänee laittaa sinne tarjouspyyntö menemään.

Koska olen mestari menemään asioiden edelle, ostin kutsuihin jo kuoret ja koristelin ne. Kirjoitin myös osan osoitteista (niiden, jotka ovat vähän aikaa sitten ostaneet oman asunnon tai joiden tiedän olevan samassa osoitteessa myös kesäkuussa). Kuorissa näkyy vähän kutsujen tyyli, ja olen tyytyväinen niihin. Vaivaa ei onneksi tarvinnut nähdä liikaa, sillä kuoret on ne, jotka menee roskikseen ensimmäisenä. Eli nopeaa ja helppoa. Testasin valmiiseen kuoreen jo postimerkkiäkin, ja se näytti tosi kivalta. Tuo mustaan kuoreen vähän väriä. Olisin alunperin halunnut nuo köynnökset tehdä vihreällä ja violetilla, mutta ne ei olisi näkyneet tarpeeksi hyvin kuoressa Sinellin myyjän mukaan. Otin sitten hopeisen, vaikkei se meidän häissä mikään juttu olekaan.

Kutsut laitetaan postiin todennäköisesti vasta kesäkuussa, mutta pidän ajatuksesta, että ne on valmiina odottamassa, ettei niitä tarvitse sitten lähempänä askarrella. Odotan ensi kesän olevan vähintään yhtä kreisi kuin viime kesän.

Tällä viikolla mietiskelin myös miesten asusteita, ja onnistuin väsyneenä kehittämään pienen kriisin siitä, mitä Petellä oli niiden suhteen mielessä. Oletin ihan toista mitä se lopulta oli, ja nyt olen jo asian kanssa ihan sinut. :D Peten vaatetusta lähdetään ihmettelemään vasta ensi vuonna, sillä nyt loppuvuosi on pyhitetty taas remontille. Meillä nimittäin tehdään joululomalla kylppäriremontti. Viimein.

Kylppäriremontti oli tarkoitus tehdä elokuussa, mutta Kela paukautti Petelle 3500€ laskun liikaa maksetuista opintotuista, ja sinne meni ne remonttirahat. Nyt on laattoja osteltu jo valmiiksi, ja kun Pete tulee seuraavalta keikalta kotiin, lähdetään ostamaan loput ja hakemaan myös kylppärin uudet kalusteet. Meille on tulossa kelluva wc-pönttö, sillä pöntön paikka on niin lähellä seinää, ettei sieltä pääse kunnolla siivoamaan. Voitte vaan arvata miltä se näyttää näin 25 vuotta rakentamisen jälkeen. Uusitaan samalla putket, ettei kylppäriä tarvitse repiä auki heti, sillä putket kuitenkin alkavat olla sen ikäiset että muutaman vuoden päästä ne pitäisi uusia joka tapauksessa. Vähän säätöähän se aiheuttaa, sillä samoista putkista lähtee vesi myös parin huoneen päässä olevaan pikkuvessaan, jonka vuoro on sitten jossain vaiheessa kylppärin jälkeen.

Valitettavasti hääjutut saattavat jäädä nyt hiukan kylppäriremontin raportoimisen varjoon, mutta enpä taida olla ainoa ja ensimmäinen morsian, jonka elämässä on joskus muutakin ;)



perjantai 6. marraskuuta 2015

Vihkisormus

Mikäs sen parempi kuin syödä lounaaksi sanansa. Uhkailin joskus, etten esittele täällä blogissa vihkisormustani ollenkaan, mutta koska olen sitä hehkuttanut jo Facebookissa (useasti, köh) ja näyttänyt kaikille kavereille sekä kuvaa että videokuvaa, niin miksei sitä voisi sitten esitellä täälläkin.

Sormus on siis teetetty Widemarkin kautta ja se on Kohinoor -merkkinen. Sormus on 14k valkokultaa kuten kihlasormuskin. Kiviä on yhteensä 0,66ct. Isoin musta on 0,38ct, kirkkaat 0,02ct x 4 (W/SI) ja pienemmät mustat ovat 0,1ct x 2. Vihkisormus istuu kihlan viereen täydellisesti: kivien leveys on hienosti suhteessa kihlasormuksen kivien leveyteen ja vihki on juuri sopivasti kihlaa korkeampi. Ensimmäisenä testasin että se ei tartu mihinkään kokeilemalla sitä kaikkein herkimpään neuleeseeni. Ei jäänyt kiinni, mikä tarkoittaa sitä, että sitä voi pitää kädessä myös silkkiä käsitellessä.

Nyt pitää odotella vielä reilu 10 kuukautta ennenkuin tämän saa sormeensa. Pete toimittaa tämän säilöön jollekin (ei ole vielä suostunut kertomaan mulle) etten ole jatkuvasti hypistelemässä sitä. Tuntuupa jälleennäkeminen sitten kivemmalta :)


PS. Saatiin vihkiaika!

torstai 5. marraskuuta 2015

Bloggaajamiitti I love me -messuilla

Muutama viikko sitten Häät-lehti järjesti meille yhteistyöbloggaajille mielenkiintoisen sormuspainotteisen tilaisuuden I love me -messuilla.

Aloitimme päivän tutsutumalla Vuoden kaunein sormus -finaalin sormuksiin. Itselläni oli hiukan vaikeuksia valita suosikki kuvien perusteella. Pidin kovasti numero 9. eli Välkkeen muotojen vaihtumisesta, mutta sormus itsessään oli vähän leveä makuuni. Valitsinkin siis suosikiksi 2. Bridges. Livenä pidin kovasti myös 3. Sateenkaaresta, sillä sen värit olivat todella kauniit eikä yhtään liian räikeät.



Sormusten katselemisen lisäksi pääsimme myös kuulemaan muutamalta tekijältä vähän sormuksen synnystä. Purple Pink -sormuksen tekijä Tiina Elovainio Galleria Korulta kertoi hakeneensa kilpailuun ensin ihan eri sormuksella, mutta saaneensa vielä inspiration iltataivaasta. Vaistoihin kannatti ehdottomasti luottaa, sillä lopputulos on kaunis ja persoonallinen.
Myös Kelo -sormuksen tekijä, Tommi Salonen Savu Designilta kertoi inspiroituneensa luonnosta. Kastehelmet puunrungolla toteutuivat leveään valkokultaiseen sormukseen. Tommi kertoi tätä mallia olevan saatavilla myös hopeisina.
Myös Sateenkaaren tekijä Jussi Louesalmi Au3:lta kertoi ajatuksiaan sormuksen teosta. Kuten osasin arvata sormuksen takana on alunperin poliittinen sanoma. Hieno ajatus ei kuitenkaan ole liian huomiota herättävä juuri kauniiden, vaaleiden värien ansiosta.

Seuraavaksi suuntasimme maistamaan chileläistä uutuuskuohuvaa Undurragaa. Siinä samalla juteltiin Tiina Elovainion ja Jussi Louesalmen kanssa sormuksista ja mm. niiden puhdistamisesta. Testasinkin Tiinan puhdistusvinkkiä (vettä ja etikkaa) tuossa joku viikonloppu sitten ja hyvin toimi.



Kuohuvalta suuntasimme Suomen Kultakellon osastolle, jossa Susanna Laine kertoi meille heidän #koruinspiraatio -haasteestaan. Kävimme myös katsomassa tietoiskulavalla kilpailun voittajien palkitsemisen. Palkintona oli lahjakortteja, ja vaikka itse haasteen missasimmekin, oli ainakin itseni tarkoitus ottaa oma koruinspiraatiokuva, mutta se nyt tietenkin pääsi karkaamaan mielestä.

Lisäksi tapasimme Kohinoorin sormuksia ja koruja suunnittelevan Assi Arnimaa-Leinosen joka kertoi meille omasta työstään sekä Sandbergin Päivin, joka tutustuttu meidät ihanien säihkyvien timanttien maailmaan. Pääsimme ihailemaan läheltä erilaisia timanttileikkauksia. Päivi vinkkasi muuten myös todellä kattavasta timanttitietoutta jakavasta sivusta, timantit.com, jota olen itse lueskellut aikoinani todella paljon. Assin tapaaminen oli henkilökohtaisella tasolla todella mahtava juttu, sillä tuli ilmi, että Assi piirsi ja suunnitteli myös oman vihkisormukseni.



Suomen Kultakellon osastolla oli mielettömiä tarjouksia, ja mielettömin oli ehkä kerran tunnissa 50% alennuksella myytävä 60000€ timanttisormus. Olihan sitä kahden karaatin mollukkaa pakko sovittaa!



Päivän päätteeksi suuntasimme myöhäiselle lounaalle syömään herkullista kana-ceasar-salaattia. Itse jatkoin hiukan etukäteen vielä ystäväni kanssa syömään (köh) ja leffaan. Päivä oli kyllä todella antoisa, vaikka etukäteen hiukan jännitinkin, että vihkisormuksen jo ostaneena saanko ohjelmasta mitään irti.

Kiitos Häät, Suomen Kultakello ja kaikki muut jotka olivat mukana järjestämässä tapaamista. Kiitos myös muille bloggaajille seurasta!


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Vihkiaikaa metsästämässä

Aina silloin tällöin olen kateellinen niille, jotka kuuluu kirkkoon ja saa varata vihkiajan jo vuosi ennen. Täällä mä odottelen edelleen, että pääsisi varaamaan maistraatista vihkijää. Kutsut on suunniteltu ja tilanne on nyt se, että mun tarvitsisi enää tilata meidän nettisivut (teen sen parin viikon päästä) ja saada se vihkiaika vahvistettua.

Laitoin maistraattiin viestiä jo alkuvuodesta, jolloin sanottiin että vihkiaikoja voi varata vasta ensi vuoden alusta. Nyt tällä viikolla Facebookissa eräs kanssamorsian iloitsi siitä, että oli saanut varattua maistraatista elokuulle ajan. Minähän heti soittamaan, että onko ne tosiaan jo varattavissa, missä sain taas saman vastauksen, että ensi vuonna. Kummallakin meillä on siis tulossa vihkiminen juhlapaikalle ja lauantaina. Laitoin sitten vielä sähköpostilla aika- ja päivätoiveemme menemään, josko jotenkin sen netin kautta saisi sen ajan sniikattua :D

Tuo vihkiajan odottaminen on kyllä todella tyhmää, sillä tällä hetkellä kaikki suunnittelut on kiinni siitä, että monelta vihkiminen on. Aikatauluja ei voi edes alustavasti suunnitella eikä kutsuja pääse painattamaan. Syyskuulle ei tosiaan ole kiire, mutta tavoitteeni on saada kaikki mahdolliset asiat hoidettua ennen kesää, kun silloin mulla ei ole enää aikaa hoidella asioita.

Mutta saan sentään jotain viivoja vedellä to-do -listaan: kutsut on suunniteltu ja varasin myös häämatkan hotellin eilen pienen vatvomisen jälkeen. :)

design: Marjo Leskinen, kuva: DMK Photography